Nettikasinot: "Hyvät, pahat pelit..."

Herään aamulla ja heti tunnen pienen pientä jännitystä. On päivä, kun kuukausirajoitukset joistakin kasinoista ovat nollaantuneet ja aamukahvin aikana laskeskelen päässäni päiväbudjettia, paljonko on varaa tallettaa, paljonko unelmoin voittavani.

Pakolliset aamutoimet naama peruslukemilla, lapsi päiväkotiin ja itse töihin. Avaan tietokoneen ja lähden keittämään lisää kahvia, puhelin esiin, kasinosivu auki, kirjautuminen, talletus ja lempipeli auki… häviö… ärsyttävä peli… vielä pystyy tallettamaan kun ei viikkorajoitus ole täyttynyt, sama peli auki… pieni voitto, bonuspeli… jes, tästä se lähtee… häviö, kaikki meni… ärsyttää vielä enemmän… onneksi on sisarkasino, jossa on samat rajoitukset ja ei kun seuraava kasinosivu auki… äh töitäkin pitäisi tehdä, puhelin pois hetkeksi kunnes taas tulee tilaisuus ottaa puhelin ja jatkaa peliä. Peli vaihtuu sillä tuo tuttu lempipeli ei nyt annakaan mitään, toinen peli sen sijaan antaa, pienempiä voittoja, panokset kasvavat… tulee lisää voittoa. Vaikka olisi ihan mukava päiväsaldo kotiuttamiseen, en tee sitä vaan jatkan. Ehkä tulee lisää voittoa… teen töitä ja sivussa pyörii pelit, onneksi lounastauolla pystyy uppoutumaan ihan täysillä peliin. Työpäivä oli ja meni, nyt hakemaan lasta ja kotiin, kotona teen ruokaa, kun edelleen pyöritän sivussa sitä samaista peliä, josta aiemmin tuli se voitto. Kun puoliso tulee kotiin, menee puhelimesta pelit piiloon ja jännitys sisällä kasvaa. Rutiinien jälkeen ilmoitan lähteväni kävelylle, arvatenkin mitä siellä teen.

Kaikki meni, koko päivän saldo on miinuksella ja taas sitä mietitään, miten tässä näin kävi…

Nukkumaanmeno, pyörin sängyssä ja teen itselleni taas kerran lupauksen, ei enää huomenna. Puoliso nukkuu…Syyllisyys kasvaa hetki hetkeltä, nousen sängystä ja menen sohvalle, avaan puhelimen ja löydän taas uuden kasinon, johon en ole vielä rekisteröitynyt, pakkohan nyt tänään on saada voittoa.

Tämä oli aika lailla esimerkkipäivä pahimmasta pelijaksostani, siitä on nyt hieman yli 8 kuukautta kun päiväni olivat tuon tyyppisiä. Pelaamisen ja salailun lisäksi päiviin kuului paljon murhetta rahasta, lainoista, lainojen lyhennyksistä, koroista sekä tietysti jatkuva mietintä, mistä revin rahat seuraavaan pelikertaan… Takaraivossa oli koko ajan varmuus siitä jättipotin voittamisesta, jolloin maksan kaikki velat pois ja lopetan pelaamisen kokonaan. Ei tullut jättipottia, ei… Masentavaa eikö?   

Viime viikon lopulla minulla oli ensimmäinen seurantapuhelu peli-poikki ohjelman terapeutin kanssa. Kerroin hänelle peloistani, pelkään suunnattoman paljon retkahtavani, tippuvani siihen samaan aukkoon, jossa olin vuosi sitten.

Minulla alkoi juuri lyhytterapia, jossa pääsen toivottavasti näitä pelkoja käsittelemään ja myöskin omilla toimillani estämään mahdollisen repsahduksen, koska aidosti en tahdo olla riippuvainen peleistä enää koskaan.

 

Kommentit

Suositut tekstit