Pelit poikki?

Olihan ne olleet pitkään seuranani, niin hyvässä kuin pahassa, mutta oli pakko sanoa hyvästit… teki mieli mennä maahan makaamaan ja vaan olla, unohtaa koko maailma ja surra ajatusta, etten koskaan voisi enää pelata. Miten sitä saisi hyvästeltyä ”ystävän”?

Puhelimen merkkiääni ilmoitti uudesta sähköpostista, peli-poikki ohjelma alkaisi pian kohdallani ja pääsen kirjautumaan sivustolle. Kohdassa terapeutti lukee nimi ja seuraavan yhteydenoton ajankohta. Apua, onko minuun yhteydessä terapeutti? Täytyykö minun käsitellä tämä asia vieraan ihmisen kanssa?

Puhelin soi yhtenä työpäivänä, toisessa päässä oli ystävällinen ääni, kertoen ohjelman kulusta hieman ja sovimme seuraavan puhelinajan. Sitä ennen minun piti täyttää ohjelman ensimmäinen osio.

Voi hitto… en haluaisi yhtään palata siihen aikaan, kun pelasin. Haluan vain pyyhkiä pois mielestäni kaikki muistot koskien pelejä ja sitä inhottavaa olotilaa, joka iski jokaisen pelikerran jälkeen. Pitäisikö minun perua osallistumiseni, viitsiikö? Ei, kun tähän on tultu, on käytävä läpi kaikki se kertaalleen rämmitty suo uudestaan.

Osiot olivat kaikki erilaisia, esimerkiksi yksi koski rahaliikennettä ja oli kauheaa katsoa tilitapahtumia peliajoilta, aivan hirvittävää. Niitä katsellessa muistin, että olihan nyt jossain siinä kohdassa voittoakin, pakko on olla... no ei ollut voittoja ei, ainoastaan lähteviä maksuja. Miten ihminen voi olla näin tyhmä? Hoin koko ajan mielessäni, että kaikki tuo on mennyttä, ei tulevaa.

Toisessa osiossa käytiin läpi läheisten tunteita peliajoilta ja jännitti paljon käydä sitä osiota miehen kanssa läpi. Pelotti kohdata hänen rehelliset mielipiteensä ja että hänen ärtymyksensä minua kohtaan nousisi taas pinnalle. Olin väärässä, täytimme osion yhdessä ja olotila helpottui huomattavasti sen käsittelyn jälkeen.  

Koko ohjelma kesti kohdallani sen 8 viikkoa, en muista tarkalleen kaikkia osioita. Muistan vaan ne puhelut, ne joka viikkoiset noin puolen tunnin mittaiset puhelut. Lähdin aina ulos kävelemään metsään ja sain kertoa kaunistelematta kaiken mitä päässäni liikkui. Peloistani retkahtamisesta, epävarmuudestani, kaikesta maan ja taivaan välillä.

Marraskuussa, käytyäni ohjelman kaikki kahdeksan osiota läpi, intensiivinen vaihe loppui ja alkoi seurantajakso.

Ensimmäinen seurantapuhelu oli pari viikkoa sitten ja oli rauhoittavaa kuulla se tuttu ääni puhelimessa. Puhuimme lähes tunnin, kerroin kuinka pelottaa retkahdus, ihan kuin olisin satavarma sen tapahtumisesta. Paljon puhuimme myös edelleen ja uudemman kerran epävarmuudestani ja syyllisyydestäni.

Seuraava seurantapuhelu tulee ajoittumaan kesäkuulle, silloin olisin toivon mukaan ollut vuoden pelaamatta, saa nähdä miten käy.

Tässä vaiheessa voin sanoa, että ilman peli-poikki ohjelmaa en olisi koskaan uskaltanut katsoa tiliotettani tai edes käsitellä pelaamiseen lopettamiseen liittyviä tunteita. Kaiken kaikkiaan ohjelma oli minulle rankka, mutta nyt voin sanoa, että olen ensimmäisen kerran elämässäni katsonut ongelmaa suoraan päin ja käynyt päässäni läpi paljon asioita. Jospa tästä opin pian olemaan edes hitusen verran ylpeä itsestäni.

 

Kommentit

Suositut tekstit