"Vuosi pelaamattomuutta: Onko tämä se uusi elämä?"

 

”Hengitys salpautuu… tää elämä oli tässä. Anna uus…”

- tuo kyseinen laulu soi päässäni vuosi sitten usein. Se kuvasti suurimmalta osin elämääni lähes sana-sanalta, toivoton, haluton, riittämätön, häpeissäni ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Nyt olen matkalla siihen uuteen elämään, jota silloin pyysin. Itse asiassa oikeassa kädessäni oleva elämänviiva katkeaa ja jatkuu sitten hieman eri kohdasta, lieneekö taikauskoista, mutta olen aina miettinyt sen tarkoittavan elämäni käännekohtaa.

                                                        Photo by Jens Lelie on Unsplash

Olen oppinut viimeisen vuoden aikana itsestäni enemmän kuin koskaan, pitämään itsestäni jossakin määrin, enää ei peilikuvasta katso vastaan inhottava läpimätä ihminen vaan ihan okei tyyppi. Osaan nauttia (lähes kaikista) arkisista asioista, kaikki ei olekaan pakkopullaa ja teen asioita, joita oikeasti haluan.

Vuoden pelaamattomuuden tavoite tuli täyteen juhannuksen aikoihin, samalla linjalla jatketaan ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vähemmän huomaa ajattelevan pelejä. Enemmänkin sitä siirtää ajattelun tulevaan, mitä tässä elämässä voisi vielä saavuttaa ja mistä unelmoin. En voi väittää, että peliriippuvuuteni olisi taputeltu ja käsitelty. On hetkiä, kun havahtuu ajatukseen, miten se lempipeli menikään, mikä oli se oma fiilis, kun sai pelata ja miten elätteli toivoa jättipotista.

Parisuhteessa edelleen ollaan ja luottamus on palannut lähes ennalleen. Emme me puhu pelaamisestani kovinkaan usein, mutta itselläni on rento olo, kun ei tarvitse salailla asioita ja saa puhua, jos mieli tekee. Ei tämä parisuhde tietenkään pelkästään ruusuilla tanssimista ole, mutta kelläpä olisi. Jotenkin tässä tunteiden myllerryksessä on oppinut arvostamaan toisen olemassaoloa enemmän kuin koskaan. Minulla on hänet vierelläni, vaikka olen mokannut elämässäni pahemman kerran (täytyisi vain muistaa sanoa hänelle se ääneen).

Velka on lyhentynyt, nyt oikeasti näen, että se lyhenee eikä lisäänny. Ei tässä rikkaudessa eletä, mutta ei toisaalta ole pulaa mistään ja siitä olenkin hyvin kiitollinen. Tällä hetkellä arvostaa enemmän perhettä ja läheisiä kuin sitä materiaa.

Paljon on ajatuksia ja kysymyksiä, joihin ei ole valmiita vastauksia. Tiedän, etten olisi tässä ilman tätä riippuvuutta, en olisi pistänyt itseäni niin likoon kaiken kanssa, en olisi alkanut purkamaan terapiassa kaikkia asioita syvällisesti- tai ehkä olisin, mistä sitä tietää.

Uskon siihen, että jokaisessa pahassa asiassa on jotakin hyvää, tämä minulle sanottu lause on pitänyt paikkaansa ja ehkä se tuo minulle aina sitä toivon kipinää paremmasta tulevasta ja osaamisen nauttia nykyhetkistä.

Näillä ajatuksilla eteenpäin! Ihanaa syksyn alkua kaikille.

Kommentit

Suositut tekstit