Peliriippuvuus: Miten pääsin eroon?

 Otsikko on hieman ehkä vääränlainen, koska en voi ikinä olla satavarma pääsinkö eroon lopullisesti peleistä. 

Alkuun oli tottakai suurin lupaus puolisolleni, että tämä oli tässä, enää en pelaa. Vaakakupissa on perheeni tai pelaaminen, itsestäänselvyys kumpi vie voiton. 

Ensin hankin puhelimeeni sekä koneelle Gamban nimisen esto-ohjelman, kaikilla se ei kai valitettavasti toimi ja saa jotenkin kierrettyä, mutta ei itseäni huvittanut lähteä edes yrittämään. Se tieto,  että en pääse puhelimella edes veikkauksen sivuille, riittää mulle. 

Toiseksi löysin päihdelinkin sivuilta ison listan eri kasinoiden yhteystiedoista ja ohjeet miten lähetetään estopyyntö jokaiselle kasinolle. Se homma vei aikaa, mutta vähemmän siinä meni kuin uusien kasinoiden metsästyksessä. 

Seuraavaksi tein Trustlylle suoraan pyynnön, jotta jatkossa en pystyisi siirtämään Trustlyn maksupalvelua käyttäen varoja kasinoille. Heille piti laittaa englanniksi sähköpostia, sain paluuviestissä muistaakseni pyynnön vahvistaa henkilöllisyyteni ja esto tuli voimaan. 

Nämä oli mun ns tekniset askeleet tehdäkseni pelaamisesta itselleni mahdollisimman vaikeaa, toki myös puolisoni ehdotti ottavansa pankkitunnukseni. Ei sitä kuitenkaan tehty ja tavallaan olen iloinen, koska siinä isossa häpeässä ja itseinhossa minulla oli toiveen pilkahdus että hän jonkun verran silti minuun luottaa. 

Aloitin peluurin sivuilla kirjoittamaan päiväkirjaa ja parin ensimmäisen viestin jälkeen sain siellä vastauksia ja todella paljon vertaistukea. Nyt tuntuu, että kaikki siellä kirjoittelevat ovat osa elämääni ja on ollut erittäin terapeuttista saada tukea ja myös antaa sitä. 

Peluurin sivuilla on myös erilaisia ohjelmia johon pääsee osallistumaan ja saamaan apua ohjaajilta.

Itse hain Peli-poikki nimiseen ohjelmaan mukaan heti kerrottuani riipuvuudesta, valitettavasti avun tarvitsijoita on paljon enemmän kun apua pystytään antamaan. Pääsin mukaan ohjelmaan noin 3kk odotuksen jälkeen ja se oli kyllä sen odotuksen arvoinen täysin. Ohjelma kestää n. 8 viikkoa ja sisältää pohdintatehtäviä sekä keskustelut terapeutin kanssa. 

Odotin niitä keskusteluja paljon, sillä mulle oli hyvin tärkeä puhua pelaamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä ilman häpeän tunnetta. 

Koko ohjelman ja oman riippuvuuden läpi käyminen oli rankkaa, mutta se auttoi minua eteenpäin. Piti käsitellä kaikki asiat uudestaan ja sitten pystyin hyvästelemään sen ”hyvän ystävän” joka oli ollut rinnallani hyvinä ja huonoina hetkinä. Piti sanoa hyvästit mun lempipeleille... no totta puhuen ei kyllä ole kovin ikävä ollut. 

Myös päihdelinkin sivuilla on aktiivisesti toimiva keskustelualue, sinne olen aloittanut ketjun mutta en ole kovin montaa postausta tehnyt. Pääpanostus ollut peluurin sivuilla ja se riittää minulle toistaiseksi. 

Suurin suositus minulta muille peliongelmaisille on, että kerro läheiselle ihmiselle, tee pelaamisesta mahdollisimman vaikea ottaen käyttöön mitä vain työkaluja tulee mieleen ja hae vertaistukea. 

Tämä riippuvuus ei näy päällepäin, tätä riippuvuutta ei välttämättä pysty yksinään kontrolloimaan vaikka miten ajattelisi että eihän tämä mitään ole. Niin minäkin ajattelin kunnes tästä kasvoi liian suuri. Jos voisin kääntää aikaa taaksepäin, tekisin toisin. En ottaisi sitä ensimmäistäkään lainaa ja olisin hakenut apua aiemmin. 

Noh, jossittelu on turha enää itseni kohdalla, mutta mikäli joku tätä lukiessa miettii onko hänellä mahdollinen ongelma- puhu, ole avoin ja hae apua ajoissa. 

Varmasti on niitä ihmisiä, jotka pystyvät pelaamaan maltilla silloin tällöin, mutta mielestäni se raja maltillisen pelaamisen ja riippuvuuden välillä on aika haalea, varuillaan kannattaa olla :) 

Ehkä itseni kohdalla myös paljon apua antoi tuo edellisessä kirjoituksessa mainittu hypnoosisessio, aionkin siitä kirjoittaa ensi kerralla. 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! :)